Cootie Catcher

Brudenell Presents... On olemassa vaihtoehtoinen todellisuus, jossa jokainen ansaitsee elämiseen riittävän palkan ja missä puhtaimmat bussit, joita olet koskaan nähnyt, saapuvat kahden minuutin välein. Siellä intensiivisimmät kappaleet kertovat rakkauden tunnustamisesta ihastukselle omenatarhassa, ja missä lempeät tunteet ja kaoottinen energia ovat erottamattomat parhaat ystävät. Tämä on aikajana, jossa cootie catcher tuntee olonsa kotoisaksi. Tämä Torontosta kotoisin oleva nelihenkinen yhtye huokuu sekä haavoittuvuutta että hillitöntä innostusta, luoden soundin, joka voimistaa twee popin avoimin sydämin esitettyä herkkyyttä kiertyvien syntikkasoundien ja riemukkaiden elektronisten elementtien kautta. Heidän uusi albuminsa *Something We All Got* on tähän asti selkein ja elinvoimaisin tulkinta cootie catcherin visiosta, sisältäen kappaleita makeudesta, hermostuneisuudesta ja odotuksesta, jotka loistavat suojattomina. Ennen kuin julkaistiin musiikkia, joka on pääosin tehty kellareissa, *Something We All Got* on yhtyeen ensimmäinen kokeilu studiotuotannossa. Reunat ovat silti terävät, sillä osa osista on koottu perinteisin lo-fi -menetelmin ja hauskojen, henkilökohtaisten samplejen vaikutus näkyy tuotannossa. Ääni on räjähtävä ja energinen, euforisia kitaroita, kuplivia syntikkalinjoja, nopeita live- ja ohjelmoituja rytmejä sekä jatkuvaa monenlaisten äänien törmäilyä. Cootie catcherilla on kolme lauluntekijää – Sophia Chavez (laulu, syntikka), Anita Fowl (laulu, basso) ja Nolan Jakupovski (laulu, kitara) – joilla kaikilla on omanlaisensa ääni, mutta jotka onnistuvat yhdessä käsittelemään yhteisiä teemoja kuten romanttisten ja platonisten suhteiden rajoja, oman kaupunkinsa sosiaalisia piirejä sekä sekä mikrokosmista kokemusta yhtyeen jäseninä että laajempia haasteita eläessään myöhäisvaiheen kapitalismin keskellä. Ilo koskettaa jokaista *Something We All Got* -albumin pintaa. 'Quarter Note Rock' hyppii tilassa janglaavien kitarasointujen, raaputettujen samplejen ja breakbeat-silmukoiden sekä voltteja tekevän live-rumpujen vuoropuhelun keskellä. Kyseessä on positiivinen räjähdys, vaikka sanoitukset kertovat kuinka pettymyksellistä voi olla kohdata idolinsa. Hymyilevä elektro-pop-instrumentaali tukee tuskallista etäisyyden ottamista lähes toteutuneesta rakkaudesta kappaleessa 'Gingham Dress', joka kääntää kotielämän teemat alakuloisen epätoivoisen rakkauden taustaksi. 'Ei-konfrontoiva hymni' 'Puzzle Pop' virtaa ja kohoaa tutkiessaan tarvetta vaatia muilta enemmän päättyen samplevirtaan. Cootie catcher rullaa alas kukkuloita ja hyppii läpi liekkirenkaiden koko *Something We All Got* -levyn ajan ilman, että ne vaimentaisivat näitä kappaleita kuljettavia syviä tunteita. Bändin jännittävä äänimaailma ja raaka, usein levoton tunnesisältö luovat aistittavan jännitteen, joka on olennaista heidän ainutlaatuisuudelleen. Sen sijaan, että ne piiloutuisivat, cootie catcher on pelottoman suora, ryntäävänä täyttä vauhtia jokaiseen epäselvyyteen ja innostukseen sekä hyväksyy todellisuuden, jossa he ovat.